Takaisin kalenteriin

Pyykkipäivä

Pyykkipäivä

Aika: 27.01.17–28.05.17  11:00–18:00

Adamson-Ericin museolle nimen antaneen mestarin ja hänen aikalaistensa taiteen syvälle luotaavalla esittelyllä on halki vuosikymmenten ollut merkittävä osa Adamson-Ericin museon näyttelypolitiikassa.

Teemanäyttely Pyykkipäivä esittelee Viron valtion museokokoelmien upeita helmiä 1800-luvun lopusta 1970-luvulle. Adamson-Ericin rinnalla on esillä töitä sellaisilta legendaarisilta taiteilijoilta kuten August Jannsen, Andrus Johani, Lydia Mei, Karin Luts, Karl Pärsimägi, kaksosveljekset Kristjan ja Paul Raud, Ülo Sooster ja Olev Subbi.

Yli 50 teosta esittelee niin akateemisen taustan omaavien kuin myöhemmän ns. ranskalaisen maalauskoulun kasvattamien modernististen mestarien taiteellisia kokeiluja. Eniten töistä löytyy kesä- ja syysauringossa liehuvaa pyykkiä ja koreihin aseteltuja lakanakasoja, mutta myös lumimaisemassa jäätyneitä lakanoita ja tuulisia keväisiä hetkiä.

Pyykkipäivän keskiössä on ehkä yllättäenkin kymmenien tunnettujen taiteilijoiden omat ja heidän läheistensä arkiaskareet.

Henkilökohtaisen hygienian merkitys kasvoi 1900-luvulla, sillä kansa tuli tietoiseksi lääketieteen ja muiden tieteenalojen tutkimuksista. Kodin puhtaus sekä maalla että kaupungissa takasi terveemmän elämän ja paremmat kasvuolot varsinkin pikkulapsille. Taaperoiden valoisampaa elämää pönkittivät aurinko ja tuulessa kuivuneet vaipat, jotka siisteimmissä kodeissa varmasti myös silitettiin. Perinteinen saunailta ja ulkona haalistunut puhdas pyykki olivat osa sen ajan arkea, ja se inspiroi myös taiteilijoita. Alateemoina näyttelyyn ovat päässeet vedenkanto saunaan ja pyykkitupaan, kytevät tulisijat, keittiöt ja pyykin huuhtelu joessa.

Näyttelyyn on otettu mukaan myös hiukan yksityisempiä elämänkuvauksia Karin Lutsin ja Mart Orgin tuotannosta, ja ne kertovat humoristiseen tyyliin taiteilijoiden minäkuvasta.

1900-luvun loppupuolella toimineiden taiteilijoiden tuotannosta löytyy myös voimakkaammin yleistettyjä sommitelmia, jotka kuvaavat kiehtovasti laaja-alaisempaa ajattelua. Tunnetuin niistä on Nikolai Kormašovin Kaupunkinäkymä (1969) – suurkaupungin rakentamisen rytmi toimii taustana kuivuville vaipoille, ja lastenvaunut viittaavat nuoriin perheisiin, jotka ovat asettuneet uusiin koteihin.

Näyttely tuo erilaisten tekniikkojen kautta esiin virolaisten taiteilijoiden lahjakkuuksien kirjon ja heijastaa kapea-alaisen teeman puitteissa heidän taiteellisia pyrkimyksiään erittäin kiinnostavasti.

Näyttelyn kuraattori: Ülle Kruus
Näyttelyarkkitehti: Inga Heamägi
Näyttelyn graafinen suunnittelu: Külli Kaats
Koulutus- ja yleisötilaisuudet: Liisi Selg

Karl Manberg. Pihalla. Päiväämätön. Viron taidemuseo