Puiden takana on metsä
Näyttelyssä on esillä Leili Muugan, Enn Põldroosin, Olga Terrin, Olav Maranin ja monien muiden virolaisten taiteilijoiden metsä- ja luontomaisemia sekä 1900-luvun eläinveistoksia. Näyttely tutkii metsää yhtenä kulttuurisen ilmiön synnyn ja vakiintumisen vaiheena myöhäisellä neuvostoajalla – ajalla, jolloin kävi yhä selvemmäksi, että ihmisen toiminta ja metsätalous uhkaavat luonnonympäristöjen tasapainoa.
Näyttely kumpuaa viime vuosina käydystä Viron metsien tilaa ja hyvinvointia koskevasta kipakasta julkisesta keskustelusta. Metsätalouden ja ympäristönsuojelun rinnalla korostetaan aina myös metsän kulttuurista merkitystä – ilmiötä, jonka luomiseen on antanut panoksensa myös taide. Erilaiset kuvat ja kuva-aineistot ovat auttaneet liittämään metsän meidän arvoihimme ja kulttuuriseen itsemäärittelyyn.
1970‒1980-luvulla taiteilijat kuvasivat teoksissaan usein luonto- ja metsäaiheita. Samaan aikaan nosti päätään aktivistivetoinen luonnonsuojeluliike, joka taisteli metsätalouden negatiivista vaikutusta vastaan. Perustettiin suojelualueita ja käytiin niin sanottuja suo- ja fosforiittisotia. Metsään liittyvät aiheet olivat yhtä polttavan ajankohtaisia kuin nytkin, ja se näkyi myös taideteoksissa, jotka heijastivat ajan tunnelmia monin eri tavoin.
Monet taiteilijat ovat kuvanneet välitöntä luontokokemusta tai muistikuvia heille tärkeistä metsistä, usein ihmiskäsin koskemattomista populaatioista kaikessa kauneudessaan ja harmoniassaan. Se on auttanut luomaan metsälle positiivisen imagon meidän kulttuurikentällämme. Esimerkiksi Leili Muuga on kuvannut henkevästi kesäpaikkansa Lohusalon katajikkoa ja muuta suggeroivaa luontoa.
Ihmisen toiminnan vaikutusta luontoon on tulkittu monella tapaa. Olav Maranin levottomin väriläiskin kuvaamaan paljaaksi hakattuun metsäkaistaleeseen kätkeytyy tyystin toisenlainen tunnelma kuin Aili Vintin satumaisemalta näyttävään istutettuun nuoreen metsään. Enn Põldroosin maisemasarjan aiheena on Pudisoo, Miralda Pajumaan teos puolestaan kuvaa auringonlasku värittämää Lahemaan mäntymetsää. Olga Terrin töissä metsä vaikuttaa olevan tunnekategoria, tietty mieliala tai psykologinen piilopaikka. Herald Eelman graafiset metsäneläimet ovat kumarrus metsien lajirikkaudelle. Sen säilyttäminen oli yksi luonnonsuojelun murheenkryynejä 1970-luvulla. Silloin julkaistiin Viron ensimmäinen punainen kirja, joka käynnisti uhanalaisten lajien kartoituksen.
Kun näemme metsän puilta, ymmärrämme ison kuvan: luonnonympäristön kestävyyskysymys on suuressa määrin kulttuurikysymys, ja metsän tulevaisuus riippuu siitä, millaisen imagon me yhteiskuntana metsälle luomme.
Tiimi
Kuraattori: Karin Vicente
Näyttelysuunnittelu: Peeter Laurits
Graafinen suunnittelu: Kätlin Tischler-Süld
Ääni: Veljo Runnel
Kiitämme: Okka, Tarton taidemuseo, Viron taideteollisuus- ja designmuseo
Galleria
